Yrityshistoria

Halli_ulkoa.jpg
i_rakentaminen.jpg

Previous
Next

Korjaamon tarina

Korjaamotoiminta alkoi Leskelässä vuonna 1964 vanhan kansakoulun luokkahuoneissa. Aluksi koulu oli vuokrattuna, ja sen luokkahuoneet muutettiin korjaamotilaksi tekemällä sinne rasvamonttu, betonilattia ja kahdet pariovet. Tila oli aika lyhyt, jolloin kuorma-autoa korjattaessa ovet eivät mahtuneet kiinni.

Aika oli toisenlainen kuin nyt, ja asetyleeni kaasuhitsaukseen tehtiin itse asetyleenin kehittimellä, johon tarvittiin karpiidia. Itse en oikein muista, mutta 60-luvun lopulla joku lauantai-ilta olimme saunomassa – siis samassa rakennuksessa kuin korjaamo oli – ja kesken saunomistouhujen karpiidipannu räjähti sillä seurauksella, että pannun (siis kehittimen) korkki lensi korjaamon kattoon tehden ammottavan aukon välikattoon. Kaikki ikkunat lensivät pihalle ja pariovet selkosen selälleen. Oli siinä  ihmettelemistä, mutta siitä selvittiin korjailemalla.

Muistuu sekin mieleen, että korjaamoon meneminen oli kielletty lapsilta, sillä siellä olisi voinut satuttaa itsensä. Vaan eipä tuota tahtonut uskoa, ja siitä seurauksena rasvamonttua kiertäessäni auton ollessa siinä päällä, juoksin ja astuin tyhjää, eli putosin suoraan monttuun. Ihme kyllä pikku naarmuilla selvisin.

Hieman aina on kiinnostanut rapata, tuunata ja korjata. Olimmekin kesällä vuonna 1976, ollessani noin 10-vuotias, veljeni Tuomon kanssa hitsaamassa metsäkoneen teloja ja aurinko paistoi komeasti. Sekös jotenkin laimensi hitsausmaskin lasia niin, että seuraavana yönä ei nukuttu – oli meinaan silmät niin kipeinä hitsauksesta ja seuraavana päivänä vain vesi juoksi niistä.

Kaarihallin teko aloitettiin vuonna 1977. Samalle tontille liiterirakennuksen taakse valmistui 165 neliötä tilaa ja rasvamonttu. Oli siinä entiseen verrattuna hulppeat tilat! Heikki palkkasikin Marjomaan Jarmon avuksi. No aina kun vaan opiskeluilta ehti, jalkaterät vipatti korjaamon suuntaan ja kourat mustui. Kylällä oli silloin vielä vahvaa maataloustoimintaa, ja traktorien korjausta riitti. Puhuivat kylän miehet, että: ”Onko Leylandin parsi vapaana? Monta leukkua oli kylällä ja joku aina rikki – olis vähän korjaamista.” Vahvaa se maatalous on vieläkin, tilakoot ovat vain suuremmat. Mutta kaikki pellot, taitaa olla käytössä?

i_vanha_ovella.jpg
i_vanhapaja.jpg
i_volvo140_a.jpg

Previous
Next

i_vanha01.jpg
i_volvo140_b.jpg

Previous
Next

Aina korjaamolla on ollut autojenkin korjausta ja maalausta. Ensimmäisiä maalauksia suoritettiin pölynimuriin tulevalla maaliruiskulla ja suojaimet oli sitä sun tätä. Niinpä kaarihallia päätettiin jatkaa vuosina 1982–1984 viisitoista metriä lisää. Lisätilaan tuli maalaamokammio, varaosavarasto, toimisto ja kylmävarasto. Tilaa oli ja töitä kanssa, niinpä pikkuhiljaa me molemmat veljekset koulujen jälkeen jäätiin korjaamolle töihin. Fordin merkkihuolto alkoi vuonna –88, ja kaikkien muiden merkkien huolto jatkui – myös koneiden ja traktoreiden.

Vuonna 1992 päätettiin varaosat ja toimisto siirtää hallin toiseen päähän, ja näin saatiin lisää lämmintä korjaamotilaa. Ikäviäkin muistoja historia sisältää, sillä äitimme Vieno nukkui pois sairauden murtamana vuonna 1986 ja isämme Heikki menehtyi liikenneonnettomuudessa vuonna 1993. Tämä kirjoitus on kunnianosoitus heitä ja sitä kohtaan, mitä he ovat Leskelän ja ympäristön alueen asukkaiden eteen korjaamotoiminnalla tehneet.

Vuonna 2018 tilamme Leskelässä tulivat tiensä päähän, ja päätimme jatkaa liiketoimintaa siirtymällä Pulkkilaan. Uudeksi toimitilaksi valikoitui vanha paloasema (Palokuja 4). Syksy vierähti työntäyteisenä, ja muutto uusiin tiloihin eteni rivakasti mutta harkitusti. Uudet tilamme sijaitsevat keskeisellä paikalla nelostien varrella, lähellä palveluita. Olemme uusineet nosturimme, ja nyt meillä on käytössä entistä avarampi hallitila uusine laitteineen.

Tervetuloa vierailulle!

Seppo Hänninen